JOUTSENLAULU 2022

Annoin lapsilleni vapauden toivoa värejä, joilla loin abstraktin kaatopohjan. Tytön toivoma pinkki ja pojan haluama vihreä sekoittuivat harmillisesti tummanruskeiksi ja lähes mustiksi muodoiksi. Piinallisen kuivumisen odottamisen jälkeen muotojen joukosta löytyi kuitenkin taianomainen Musta Joutsen ja Syksy, sylissään Nainen. Leikin uv-maaleilla ja vahingon kautta paljastui, että nainen katosi uv-valossa. Itselleni tämä oli maaginen hetki ja oivallus.

Joutsenista voisin kirjoittaa loputtomasti-ne ovat niin uskomattoman kauniita ja symbolisia olentoja! Legendoja on kymmenittäin ja jokaisella kulttuurilla omansa, tyyliteltyä joutsenta on käytetty lukemattomissa logoissa ja tuotemerkeissä, MUTTA tässä olen karsinut rankalla kädellä kokoon vain muutaman suomalaisen pointin Joutsenista.

Joutsenet saapuvat Suomeen muuttolinnuista ensimmäisinä ja lähtevät takaisin etelään viimeisinä. Suomen kansallislintu symboloi Tuonelaa, Kristuksen kärsimystä, Kevään Tuojaa, kirkkautta ja puhtautta. Pitkäkaulaisen pyhän linnun uskottiin voivan nähdä maailmojen välille sukeltaessaan ja näin toimivan yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä.

Kansantaruissa Joutsenen uskottiin olevan myös ihmiselle sukua, ja sen lihaa ei saanut syödä. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenen tappanutta odotti tuho ja sen vahingoittaminen olis suuri rikos. Kalevalan Lemminkäisen kohtalo on täsmäesimerkki Joutsenen pyydystämisestä »Tuonen mustasta joesta, pyhän virran pyörtehestä». Silti Joutsen metsästettiin ruoaksi lähes sukupuuttoon ja se rauhoitettiin 1934. Vasta 50-luvulla asenteet alkoivat muuttua.

(Tästä henkilökohtainen muisto: edesmennyt Taiteilija-isäni Matti Korhonen kertoi pikkupoikana syöneensä veljensä kanssa metsästämänsä joutsenen lihaa, koska ruoasta oli pulaa.)

Vanha kansa uskoi, että huilumaisesti kiljahtelevat Joutsenet laulavat oikeasti äärimmäisen kauniisti, mutta vasta silloin, kun on Viimeisen laulun aika. Joutsenlaulu onkin termi, jota käytetään Taiteilijan viimeisestä työstä, mestariteoksesta ennen Kuolemaa. Voi vakuuttaa, ettei työn nimi viittaa mihinkään sellaiseen minun kohdallani, MUTTA allekirjoitan nimen siltä osin, että jokainen taideteos on jollain tavalla edellisiä parempi.

Henkilökohtaisesti Kuolema on minulle aiheena armollinen ja lohdullinen, myös musertava ikävä. Vainajalle itselleen toivon sen olevan Rauha ja Kivuttomuus, Keveys ja Helpotus. Läheisenä ristin Kuoleman myös nimillä Ikuinen Kaipuu, Suuri Neuvottelematon ja Ehdoton Ikuinen. Tulen väreissä leimuava ruska on upein osa syksyä; kun Luonto valmistautuu Kuolemaan Talveksi. Kuinka juhlallinen lähtö, näyttävä ja majesteetillinen.

Kaikki sulautui taas täydelliseksi harmoniaksi. Elämän, Kuoleman, luopumisen ja lähtemisen symbolit. Omassa tulkinnassani huomasin haluavani pyytää jäämään, älä mene. Mutta toisessa valossa kaikki se onkin jo siellä, minne itse en vielä pääse. Hän lähtee, minä jään.