IES 2019

Maalaus on luotu kaikkien ”taiteen sääntöjen” pohjalta; leikkaus, sommitelma, värit ja katseen ohjaajat. Niiden muotiin on mahdutettu maalauksen hahmo noudattamaan niitä kaikkia, lusimaan ja tottelemaan. Niitä noudattamalla pääsee perille, onnistuu ja saavuttaa. Maksaa velat. Ja kantaa, kärsii ja halkeaa tehdessään niin. Tai hairahtaa ja tuhoutuu.

Jokainen tänne syntynyt, elossa omalla tiellään. Pakosta. Vaihtoehdottomuudesta. Tasapainona sateiden täyttämät maljat, polku kapea ja terävä. Kustomoidut ikeet. Jokaisella omansa.

Uskon että meillä on kaikilla tunneskaala, jonka pohjalla on kipeitä ja ahdistavia tunteita. Minulla ainakin on. Myönnän ulosantini olevan usein aivan liian henkilökohtaista ja jakavani sinisilmäistäkin tietoa, mutta ehkä se on tapani olla rehellinen. Ei tarvitse muistella mitä on valehdellut, kun kertoo aina totta.

Tämä on kaikkein melankolisin ja tummin maalaukseni. En jaa tätä kevyesti: on ollut myös tummempikin aika, kun en ole edes maalannut. Se jakso on onnekseni menneisyyttä ja toivon etten enää koe samanlaista. Olen hyvin onnekas, että minulla on ihmisiä elämässäni, jotka auttoivat sen yli.

En kerro tätä saadakseni sympatiaa tai käyttääkseni masennuksen teemaa keppihevosena taiteelleni. Vaan siksi, että ulosmaalaaminen on minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä työkaluista pitää pääkopasta parempaa huolta. Se voisi olla hyödyllistä jollekulle toisellekin.