UKON UKULIT 2022

Valitsin intuitiivisesti kokeilla ”vuoden 2021 väreiksi” valittuja harmaata ja keltaista, niissä oli jotain kutsuvaa. En olisi millään malttanut odottaa värien kuivumista, onneksi on saunan lattia! Abstraktista pohjista löytyi selkeät valkoiset lintuhahmot, jotka osoittautuivat jo kauan päässäni lentäneiksi tunturipöllöiksi. Kiemuraisia muotoja luulin aluksi hiirenhänniksi, mutta ne olivatkin kiemurtelevia kelon ja käärmeen muotoja.

Kaikki on Universumin Huumoria! Vasta kun pohja on paljastanut hahmonsa, ymmärrän mikä kaikki on tuonut maalauksen siihen eteeni. Niin tälläkin kertaa. Uskon vakaasti, että ajatusten aktiivinen ruokkiminen, mielenkiinnolla ja uteliaisuudella tutkiminen sekä intuitioon luottaminen auttaa löytämisessä. ”Mustetahratestin” paljastama lopputulos on poimimani pala käymiäni keskusteluja, luontodokumentti, artikkeli naistenlehdessä, ystävän Lapin reissu, some-fiidini murusia, oivaltava kirjakokemus, lempipaitani, asenteen korjausliikkeitä, ikäkriiseilyä ja tämänhetkinen värimieltymys-kausi sekoitettuna tekniikkaan ja Universumin sattumiin. Kaikki aistien kautta nautittu on ruokaa ajatuksille. Millä Sinä ruokit päätäsi?

Tunturipöllöllä on mielenkiintoinen osa suomalaisissa kansantaruissa, kielessä ja uskomuksissa. Sillä on useita nimiä, ristiriitainen maine ja hengästyttävän maaginen muoto. Pohjoismaissa tunturipöllöä on pidetty lentävänä noitana, shamaanin ottamana hahmona, paholaisen lintuna sekä ukkosen jumalan lemmikkinä.Tämä uhanalainen upeus lentää äänettä ja tarkkailee tulipalopakkasillakin kivipaasina paikallaan. Sen ilmaantumista pidettiin pahana enteenä ja naulaamalla tapettu iso vaalee kodin seinään suojeltiin perhettä vastoinkäymisiltä. Sydämen syöminen on tuonut menestystä metsälle ja sotaan, ja munasta tehty keitto paransi sairauksia. Mitä valkoisempi höyhenistö, sen vanhempi yksilö on. Kautta kulttuurien pöllöjä pidetään viisauden symbolina, mikä on tehnyt siitä suositun aiheen tieteilijöiden ja taiteilijoiden keskuudessa.

Ukkosen jumalan lemmikit kuolleen puun nokassa tarkkailemassa ja käärmeiden joukkoon laskeutumassa johdattaa pohtimaan asenteita ja iän mukanatuomaa viisautta. Onko maa mustanaan käärmeitä pöllölle myrkyllinen uhka, jota vastaan hyökätä? Vaiko sittenkin ylitsevuotavainen mahdollisuuksien ravintobuffetti? Monta elinikää paikalleen jäänyt, kuoleman hopeoima kelo on huojumaton näköala kaikille antisankareille tuijottaa viisaudella katsojaa suoraan sieluun: onko sielläkin käärmeitä?

Kaunis peto on tietenkin valittu myös Kanadan Quebecin provinssin nimikkolinnuksi. Tätä en tiennyt, ja näenkin tässä epätietoisen palan inspiraatiota: siskoni palasi juuri sieltä kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin kotiin Suomeen 2021 jouluna. Syvemmin analysoimatta kutsun juurikin tällaista maalaukseen lävitseni tihkumista ”Universumin Huumoriksi” parhaimmillaan.