MURROS 2023

Minulla oli ollut jo jonkin aikaa vihertäviä ja raikkaita muotoja mielessäni, kun kaadoin abstraktin pohjan. Jostain syystä tunsin, että teos tulisi olemaan kahden maalauksen kokonaisuus. Painelin toisen maalauspohjan kaatamani maaliseoksen päälle, ja erottaessani pohjat toisistaan huomasin maalien muodostaneen peilikuvat toisiinsa kumpaankin suuntaan. Olen selkeästi viehtynyt heijastuksiin ja kuvajaisiin, sillä tälläkin kertaa pohjista löytyi sellaiset. Tällä kertaa mies ja poika, nainen ja tyttö, kurottaen kuvajaistaan kohti. Erikoista kyllä, nainen oli pojan ja mies tytön peilikuva vaakatasoon. Heillä näytti olevan myös lohikäärmeen siivet selissään. Teokseen kietoutuivat myös minulle näyttäytyneet auringonpilarit ja ihmeelliset valoaurat, kuin hahmoilla olisi kruunut ja viitat valosta. Näky tuntui heti hirvittävän rakkaalta; siinähän oli minun perhe.

Olin juuri lakannut valmiin työn, kun puolisoni ilmoitti että sillä on ostaja. Yleensä tunnen puhdasta kiitollisuutta ja iloa niin tapahtuessa. Mutta nyt vatsaa pisti myös erikoisen voimakas luopumisen suru. Keskityin kuitenkin kiitollisuuden tunteeseen ja valmistin työn huolellisesti loppuun saakka. Esiteltyäni valmiin teoksen perheelleni uskalsin viimein kysyä, kenen luokse saan kunnian lähettää teoksen, missä sen Todellinen Koti olisi. Puoliso ilmoitti, että teos on jo Kotona; hän oli itse ostanut sen. Se oli aika liikuttava hetki meille kaikille. Iso kannustuksen ja uskon ele omalta Muusaltani!

Sana ”lohikäärme” on kansanetymologinen muodostelma, joka pohjautuu ilmeisesti ruotsalaiseen ”lentokäärme”-sanaan (floghdraki). On myös arveltu, että muisnaisskandinaavinen ”tuli” (logi) tai kivikkoon viittaava ”louhi” liittyvät alkuosan alkuperään. Mielenkiintoista on, kuinka universaali ja todellinen lohikäärmeen käsite on, ja että se poistettiin 1400-luvulla muodostetusta eläinkuntaopista vasta 1800-luvulla. Suomalaisissa kansantarustoissa ja loitsuissa viitataan erilaisiin lohikäärmeolentoihin, joihin kertoja saattoi viitata myös kalana. Uskonnollisissa teoksissa lohikäärme esitettiin meripetona ja vartijana muihin maailmoihin. Lohikäärmeeseen liittyi myös uskomus, jonka mukaan se asui kurimuksessa, joka syntyi heittämällä kivi veteen. Lohikäärme esitetään runoudessa ja loitsuissa usein ihmisen vihollisena, jonka pauloista ihminen pyrkii pois. Sen voimakas symboliikka huokuu vaikutusvaltaa, salaperäisyyttä ja menestystä. Symboliikassa toistuvat perheen, rauhan ja ilon merkitys. Lohikäärmeen mieletään antavan kantajalleen suojelusta, onnea ja voimaa, mikä onkin tehnyt siitä suositun symbolin.

Teoksessa hahmot heijastavat itsensä toisessa muodossa. Ehkäpä toisessa ajassa tai paikassa, toisessa hahmossa, toisessa ulottuvuudessa. Heijastus on kuvajainen ja kuvajainen on myös etiäinen. Etiäinen on suomalaisen kansanuskomuksen mukaan ihmisen kaksoisolento, aistittava havainto, joka kulkee hänen edellään tekemässä asiat, jotka asianosainen myöhemmin tekee itse. Etiäiseksi sanotaan myös ennakkoaavistusta ja kokemusta, jossa tällainen ”kuvajainen” kohdataan kuulemalla tai näkemällä. Sanotaan, että jokainen saa oman etiäisen kolmen päivän ikäisenä. Luonnoltaan etiäinen on kantajansa kaltainen. Voimakasluontoisten ihmisten etiäisten sanotaan olevat tehokkaita kantajansa ”ilmoittajia”.

Maalauksessa vesi on hallitseva elementti. Vedellä on suomalaisessa kansantarustossa, kielessä ja käytännössä voimakas parantamisen voima. Esimerkiksi hullun parantamiseen tarvittiin monimutkainen rituaali ja loitsu, johon tarvittiin erityistä vettä. Osuva yksityiskohta on myös se, että suomalaisella vedenväellä oli jalat ja he pukeutuivat vaahtivaatteisiin ja niinihousuihin (maalattavieni hahmojen”vaatetus” on usein mysteeristä minulle, myös tässä maalauksessa.).

Murros 2023 kertoo metaforisen tarinan identiteetistä, sidoksista, suhteista ja perheestä. Kuka minä olen, olin ja mikä minusta tulee? Millaiset ovatkaan siipeni ja aurani, silloin, nyt ja sitten? Katsonko, näenkö?